Minäkään en pidä harmaasta. Sitä on liikaa syksyllä muutenkin. Harmaat vaatteet näyteikkunoissakin ovat suorastaan masentavia, vaikka olisivat kuinka tyylikkäitä ja muodikkaita.
Ruskea on hankala. Sitä oli liikaa 1970-luvulla. Onneksi se kävi silloiselle minälleni, sillä tukkani oli siihen aikaan pitkä ja kiiltävän tummanruskea.
17 kommenttia:
Näin syksyllä pitäisi olla kirkkaita värejä, eikä harmaata!
Harakka, olen ihan samaa mieltä.
Minäkään en pidä harmaasta. Sitä on liikaa syksyllä muutenkin. Harmaat vaatteet näyteikkunoissakin ovat suorastaan masentavia, vaikka olisivat kuinka tyylikkäitä ja muodikkaita.
Harmaata voi olla tietenkin monenlaista, mukavaakin - kissanharmaata ym:)
http://blogisisko.blogspot.fi/search/label/harmaa
Oi..minä tykkään väreistä..myös harmaasta..Ihanaa päivää,Hannele!
Harmaan rinnalle värikkäitä värejä täydentämään toisiaan.
Anna Amnell/Blogisisko, harmaata pitää olla kohtuullisesti.
Riitta Sinikka, värit piristävät.
Tia, joo, sekoitus on kait parasta.
Pidän väreistä....jopa harmaasta...:)
Minun väriskaalastani puuttuu harmaa kokonaan; riittää jo se, että näin syksyisin useimmat päivät ovat harmaita!
Mukavaa viikkoa sinulle, Hannele!<333
Irmastiina, ruskea oikeestaan vielä tylsempi...
Aili-mummo, kyllä ne värit piristää.
Ruskea on hankala. Sitä oli liikaa 1970-luvulla. Onneksi se kävi silloiselle minälleni, sillä tukkani oli siihen aikaan pitkä ja kiiltävän tummanruskea.
Anna Amnell/Blogisisko, ruskeaa onneksi sekoitettiin oranssiin.
Hannele, etkö ole tajunnut, että minä tarvitsen värejä. Ja elävän koiran;-) Kun tytär tulee kotiin, on hänen pieni koiransa aina meidän sängyssä.
***
Arvaa mitä: Löysin tänään VAALEANPUNAISIA muscareita. Kykenin ostamaan vain 10 kpl, sillä kappalehinta oli raju...Jos myyrät uskaltavat noihin koskea niin...
Harmaat villasukat! Sellaset aidon lampaan harmaat,kaunista ja lämpöistä
:) Mutta petivaatteet-Ei kiitos!
Leena Lumi, en tajuu... Pinkit muscarit sopisivat MUSTIEN tulppaanieni kaveriksi.
Päivi Pousi, joo, miksei, äitini kutoo iloisia villasukkia :)
Totta tosiaan, siinähän on Weimarin koira, samaa rotua kuin ystäväni Sherlock, vaihto-oppilasperheeni koira.
Anna Amnell, eikö olekin jännät lakanat.
Lähetä kommentti