Kalliollemme olen luonut niin todellisen metsän: puolukkaa, kanervaa, mäntyä. Jopa
muurahaiset uskovat sitä oikeaksi metsäksi! Olen kaikin tavoin yrittänyt saada muurahaisia pois, mutta nyt tykkään sekä minä että lapsenlapseni, että niitten touhuja on kiva seurata ja katsella.
7 kommenttia:
Mää järkytyin sun otsikosta: Turkulainen ei ikinä anna periksi!
Jos mää annan periksi muurahaisille, ne imevät kuiviin uudet luumupuuni. Itse sait päähäni unelman Molinin luumupuulehdosta;-) Ja päärynäpuukin olis kiva...
Meillä on pari murkkupesää noin kolmen metrin päässä talon seinästä. Siinä on metsän raja.
Murkuista on myös hyötyä, käärmeet pysyvät tontilta poissa!!
Leena Lumi, muurahaiset eivät vahingoita elävää kasvia, mutta voi kaivaa tunneleita.. jotka kuivaavat maan.
Aili-mummo, jännä kuulla, minä pidän muurahaisia hyötyitikoina, kunhan eivät pure varpaisiin...
Muurahaisia tuntuu täälläkin olevan, joka nurkassa...eihän niitä saa millään hävitettyä, joten eiköhän vaan seurata niiden touhuja...:)
Irmastiina, joo, tulla vihollisen kaveriksi... :)
Täällä riittää muurahaisia..aina vaan uusia pesiä..
Riitta Sinikka, saavat olla nyt kunhan eivät häiritse...
Lähetä kommentti