Kalliolla kukkulalla 810 m² paratiisia. Muutin Turusta Göteborgiin 1971, kirjotan suameks. Lukemisiani ja kirjavihjeitäni löytyy täältä.

Annan periksi

Kalliollemme olen luonut niin todellisen metsän: puolukkaa, kanervaa, mäntyä. Jopa muurahaiset uskovat sitä oikeaksi metsäksi! Olen kaikin tavoin yrittänyt saada muurahaisia pois, mutta nyt tykkään sekä minä että lapsenlapseni, että niitten touhuja on kiva seurata ja katsella.

7 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Mää järkytyin sun otsikosta: Turkulainen ei ikinä anna periksi!

Jos mää annan periksi muurahaisille, ne imevät kuiviin uudet luumupuuni. Itse sait päähäni unelman Molinin luumupuulehdosta;-) Ja päärynäpuukin olis kiva...

A kirjoitti...

Meillä on pari murkkupesää noin kolmen metrin päässä talon seinästä. Siinä on metsän raja.

Murkuista on myös hyötyä, käärmeet pysyvät tontilta poissa!!

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Leena Lumi, muurahaiset eivät vahingoita elävää kasvia, mutta voi kaivaa tunneleita.. jotka kuivaavat maan.

Aili-mummo, jännä kuulla, minä pidän muurahaisia hyötyitikoina, kunhan eivät pure varpaisiin...

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Muurahaisia tuntuu täälläkin olevan, joka nurkassa...eihän niitä saa millään hävitettyä, joten eiköhän vaan seurata niiden touhuja...:)

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Irmastiina, joo, tulla vihollisen kaveriksi... :)

Riitta Sinikka kirjoitti...

Täällä riittää muurahaisia..aina vaan uusia pesiä..

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Riitta Sinikka, saavat olla nyt kunhan eivät häiritse...