Kalliolla kukkulalla 810 m² paratiisia. Muutin Turusta Göteborgiin 1971, kirjotan suameks. Lukemisiani ja kirjavihjeitä löytyy täällä.

Annan periksi

Kalliollemme olen luonut niin todellisen metsän: puolukkaa, kanervaa, mäntyä. Jopa muurahaiset uskovat sitä oikeaksi metsäksi! Olen kaikin tavoin yrittänyt saada muurahaisia pois, mutta nyt tykkään sekä minä että lapsenlapseni, että niitten touhuja on kiva seurata ja katsella.

7 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Mää järkytyin sun otsikosta: Turkulainen ei ikinä anna periksi!

Jos mää annan periksi muurahaisille, ne imevät kuiviin uudet luumupuuni. Itse sait päähäni unelman Molinin luumupuulehdosta;-) Ja päärynäpuukin olis kiva...

Aili-mummo kirjoitti...

Meillä on pari murkkupesää noin kolmen metrin päässä talon seinästä. Siinä on metsän raja.

Murkuista on myös hyötyä, käärmeet pysyvät tontilta poissa!!

♥ Hannele kirjoitti...

Leena Lumi, muurahaiset eivät vahingoita elävää kasvia, mutta voi kaivaa tunneleita.. jotka kuivaavat maan.

Aili-mummo, jännä kuulla, minä pidän muurahaisia hyötyitikoina, kunhan eivät pure varpaisiin...

Irmastiina kirjoitti...

Muurahaisia tuntuu täälläkin olevan, joka nurkassa...eihän niitä saa millään hävitettyä, joten eiköhän vaan seurata niiden touhuja...:)

♥ Hannele kirjoitti...

Irmastiina, joo, tulla vihollisen kaveriksi... :)

Riitta Sinikka kirjoitti...

Täällä riittää muurahaisia..aina vaan uusia pesiä..

Hannele på Hisingen ♥ kirjoitti...

Riitta Sinikka, saavat olla nyt kunhan eivät häiritse...