Hannele, meillä viihtyy ruokintalaudalla mustarastaspariskunta ja kaikki pikkulinnut tietty. Oravilla on oma syöttölauta. Pihakalliomme kolossa asuu lumikko. Lepakot viihdyttävät elokuulla. Haukka istuu välillä talomme pituisen terassin kaiteella...Ja närhiherra on tuonut jo puolisonsakin lintupöydän herkuille.
Kerran oli haavoittunut viirupöllö. Soitimme myöhään illalla petolintuasiantuntijalle ja hän pyysi pitämään lintua isossa laatikossa aamuun. Aamulla sitten veimme pöllön petolintutaloon, jossa se kuntoutettiin. Saimme ilmoituksen kun 'meidän' pöllö oli terveenä selvinnyt takaisin luontoon.
Asumme metsän reunassa, joten joskus hirvet kulkevat puistomme läpi rantaan ja uivat siitä seuraavalle saarelle.
Tämä on ihanaa asumista, kun saa olla ihan liki luonnon kanssa!
Wau, ihan oikea pöllö siellä näkyy olevankin! Ja mitä muuta sanoitkin olevan teillä? Bampikin vielä, voi, sen haluaisin nähdä ja ketunkin! Etkö ole ottanut niistä kuvia? Jos oot, nin laita ihmeessä tänne blogiisi!
Poika huomasi että meillä on pöllö kirsikkapuussa. Tänä talvena onkin ollut paljon vieraita; kettu, bambi, jäniksiä, fasaani, oma mustarastas, tikka.
17 kommenttia:
Todellinen paratiisi:)
Teillä on ihana piha ja eläimetkin siitä nauttivat!
Meilläkin täällä pääkaupungin kyljessä kuulu ajoittain tik tik tik kun tikka on löytänyt mukavan männyn mihin päätä hakata.
Olen nähnyt kerran merikotkan, mökillä, huisin jännää ja hieman pelottavaa.
Crane, joo, kesällä voin kuulla ja nähdä lepakoita.
Heljä, sellänen vähän osittain villi kallio.
Tuure, kiva, tikat ovat jotenkin tulleet kesymmäksi, kotkat ovat mahtavia, niitä ei usein näe.
Hannele, meillä viihtyy ruokintalaudalla mustarastaspariskunta ja kaikki pikkulinnut tietty. Oravilla on oma syöttölauta. Pihakalliomme kolossa asuu lumikko. Lepakot viihdyttävät elokuulla. Haukka istuu välillä talomme pituisen terassin kaiteella...Ja närhiherra on tuonut jo puolisonsakin lintupöydän herkuille.
Kerran oli haavoittunut viirupöllö. Soitimme myöhään illalla petolintuasiantuntijalle ja hän pyysi pitämään lintua isossa laatikossa aamuun. Aamulla sitten veimme pöllön petolintutaloon, jossa se kuntoutettiin. Saimme ilmoituksen kun 'meidän' pöllö oli terveenä selvinnyt takaisin luontoon.
Asumme metsän reunassa, joten joskus hirvet kulkevat puistomme läpi rantaan ja uivat siitä seuraavalle saarelle.
Tämä on ihanaa asumista, kun saa olla ihan liki luonnon kanssa!
Hannele, täydellinen iso kuva!
Leena, vaikea kuvata arkaa lintua pimeässä ;)
Hieno vieras teillä!
Wau, ihan oikea pöllö siellä näkyy olevankin!
Ja mitä muuta sanoitkin olevan teillä?
Bampikin vielä, voi, sen haluaisin nähdä ja ketunkin!
Etkö ole ottanut niistä kuvia?
Jos oot, nin laita ihmeessä tänne blogiisi!
Rita, eka kerran näin.
Harakka, joo, kiikarilla nähtiin paremmin. Ketusta yritin, mutta livisti nopeesti, bambeista ja jäniksistä näkyy vain jalanjäljet lumessa.
Minulla on ikävä meidän entisen pihan pöllöä.
Ketun tahtoisin nähdä läheltä:)
Taika, oliko teillä pöllö, hienoa! Kettu on melko arka, mutta on näkynyt muutama kerta.
Pöllöt ovat kuulemma alkaneet vierailla enemmänkin pihoilla, ainakin täällä päin kun kuulemma on huono myyrä vuosi, ovat nälkiintyneitä.
Sinähän asutkin paratiisissa. Oli varmaan mielenkiintoinen vieras.
Tia, pöllö katseli maahan ja rupesin miettimää, onkohan meillä hiiriä puutarhassa..
Anna, oli kiva katsella kiikarilla niin läheltä.
Juu... Meille näyttäytyi varpuspöllö pari kertaa. Oikein läheltä antoi katsella itseään ja kauan.
Kettu onkin arka. Hienoa, että olette saaneet siihen tutustua:)
Kävin kurkistamassa kaikki tuoreimmat vastauksesi kommentteihini tässä ihanassa blogissasi. Kivoja vastauksia:)
Tulen parin päivän sisällä kommentoimaan uusiin juttuihin. Nyt menen koisimaan.
Taika, tätä pöllöä saatiin ihailla pimeässä ikkunan läpi, jännä niin lähellä. Eläiment ja linnut tekevät pikku puutarhamme eläväksi.
Lähetä kommentti