"Talosta katsottuna kauimpana on rakastettu, kuuluisa luumupuulehto, missä puiden lehvästöt heilahtelevat lemmikkimaton yllä. Ulkotiloja on useita, voimakkaanvärisiä kukkia sitä vastoin vähemmän. Periaatteessa täällä on vain sinisiä ja valkoisia kukkia, ja kun hortensiat kukkivat, Ulla Molin leikkasi useimmat pois, sillä hänen mielestään ne olivat rahvaanomaisia. Hän oli lahjomaton esteetikko."
Ulla Molinin kuuluisa kaunis luumupuulehto.
Olen käynyt tässä kauniissa puutarhassa kolme kertaa.
Olen käynyt tässä kauniissa puutarhassa kolme kertaa.
Varför skriver Ulrika Grönlund i Under bar himmel : 16 vardagsrum i trädgården:
"Uteplatserna är många. Blommor i starka färger är desto färre. I princip finns här bara blå och vita blommor, och när hortensiorna blommar klippte Ulla Molin av de flesta, de var för vulgära tyckte hon. Hon var en omutlig estet."
10 kommenttia:
Ulrika Grönlund luulee tietävänsä, vaan ei tiedä!
Jotenkin mielettömän eteerinen otsikko tässä postauksessasi. Sehän voisi olla vaikka kirjan nimi!
Elegia, yritän ottaa selville mistä hän on tuon tiedon saanut... Ulla Molin on hyvin erikoinen puutarhaihminen ja hänen puutarhansa on kauneimpia mitä nähnyt. Tuollainen "täydellisyys" on täysin päinvastoin miten hän ajatteli. Mieli minun tekisikin kirjoittaa ;)
Ihmiset muistavat joskus väärin ja pitävät sitä kuitenkin totuutena.
Unelma, kirjojen kirjoittajien pitäisi tarkistaa lähteensä paremmin..
Hih, tulin niin hyvälle tuulelle tästä postauksesta. Vaikka virhe närkästyttikin ;)
Ihanaa sekin ;)
Samaa mieltä kuin Elegia, otsikkosi osui ja upposi ja se voisi olla kirjan nimi!
Kerroinko, että arkkitehti Alvar Aalto, jonka hyvilasaarella asumme, hyväksyi vain kolme kukkijaa puutarhaan noin yleensä.Muistan vain kaksi: akileija ja köynnöshortensia. Mutta muistaisin, että Noormarkun Villa Mairessa hän olisi sallinut uima-altaan lähellä kallionauhukset...
Leena Lumi, olenhan joskus kirjoittamista miettinyt... Alvar Aallon puutarhasta luin artikkelin juuri tällä viikolla :)
En ihmettele tuota virhettä. KIrjojen tekeminen on nykyään paljon huolimattomampaa kuin ennen.
Poikani on kirjallisuudenystävä ja kirjallisuudentuntija ja kertoi juuri eilen, että suurten kustantamojen kirjoissakin on nykyään paljon virheitä sekä kielessä että asiatiedoissa. (Hän ei puhunut suomalaisista kirjoista.)
Ennen oli tavallista, että oli kokonainen ryhmä ihmisiä, jotka tarkistivat nämä asiat. Esimerkiksi John Irving luettelee kirjoissaan henkilöt, jotka ovat tutkineet esimerkiksi kunkin kaupungin, jota hän käyttää jossakin kirjassaan.
Suomessa puhuttiin aikoinaan siitä, että murretutkijoiden ryhmä tarkisti Tuntemattoman sotilaan murteet. Nykyään on kiire joka paikassa.:)
Olen tarkastanut kahden väitöskirjan kielen ja tiedän, miten kovaa työtä se on. Vielä kovempaa on asiatietojen tarkastaminen. Joka asia pitää tarkastaa, muuten virheelliset tiedot jatkavat kulkuaan, mikä on tavallista kaikilla aloilla.
Anna Amnell, pikkuvirheet voin ymmärtää, itse en ole valmis maksamaan ekstraa täydellisesti kirjoitetusta tekstistä. Mutta tässä on koko ajatus Ulla Molinin puutarhasta niin päin vastoin, että totuuden lähelläkään ei olla.
Lähetä kommentti