Kalliolla kukkulalla 810 m² paratiisia. Muutin Turusta Göteborgiin 1971, kirjotan suameks. Lukemisiani ja kirjavihjeitäni löytyy täältä.

Ulla Molin ei leikannut hortensian kukkia

Ulla Molin ei leikkannut YHTÄÄN ainoaa hortensian kukkaa ja hänen omassa kirjassa kuva talvi-ruskeista hortensian kukista.... Miksi sitten Ulrika Grönlund kirjoittaa Olohuone puutarhassa:
"Talosta katsottuna kauimpana on rakastettu, kuuluisa luumupuulehto, missä puiden lehvästöt heilahtelevat lemmikkimaton yllä. Ulkotiloja on useita, voimakkaanvärisiä kukkia sitä vastoin vähemmän. Periaatteessa täällä on vain sinisiä ja valkoisia kukkia, ja kun hortensiat kukkivat, Ulla Molin leikkasi useimmat pois, sillä hänen mielestään ne olivat rahvaanomaisia. Hän oli lahjomaton esteetikko."
Kuvassa oikealla näkyy hortensia ja Ulla Molin itse kirjoittaa omassa kirjassaan: Hortensia: "Och som den växer. Men jag låter blommorna sitta kvar, klipper inte en enda. Inte ens till bedjande "torris"-älskare. Så blev blommorna bruna"
Ulla Molinin kuuluisa kaunis luumupuulehto.
Olen käynyt tässä kauniissa puutarhassa kolme kertaa.

Varför skriver Ulrika Grönlund i Under bar himmel : 16 vardagsrum i trädgården:
"Uteplatserna är många. Blommor i starka färger är desto färre. I princip finns här bara blå och vita blommor, och när hortensiorna blommar klippte Ulla Molin av de flesta, de var för vulgära tyckte hon. Hon var en omutlig estet."

10 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Ulrika Grönlund luulee tietävänsä, vaan ei tiedä!

Jotenkin mielettömän eteerinen otsikko tässä postauksessasi. Sehän voisi olla vaikka kirjan nimi!

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Elegia, yritän ottaa selville mistä hän on tuon tiedon saanut... Ulla Molin on hyvin erikoinen puutarhaihminen ja hänen puutarhansa on kauneimpia mitä nähnyt. Tuollainen "täydellisyys" on täysin päinvastoin miten hän ajatteli. Mieli minun tekisikin kirjoittaa ;)

Unelma kirjoitti...

Ihmiset muistavat joskus väärin ja pitävät sitä kuitenkin totuutena.

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Unelma, kirjojen kirjoittajien pitäisi tarkistaa lähteensä paremmin..

elämäni matkat kirjoitti...

Hih, tulin niin hyvälle tuulelle tästä postauksesta. Vaikka virhe närkästyttikin ;)

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Ihanaa sekin ;)

Leena Lumi kirjoitti...

Samaa mieltä kuin Elegia, otsikkosi osui ja upposi ja se voisi olla kirjan nimi!

Kerroinko, että arkkitehti Alvar Aalto, jonka hyvilasaarella asumme, hyväksyi vain kolme kukkijaa puutarhaan noin yleensä.Muistan vain kaksi: akileija ja köynnöshortensia. Mutta muistaisin, että Noormarkun Villa Mairessa hän olisi sallinut uima-altaan lähellä kallionauhukset...

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Leena Lumi, olenhan joskus kirjoittamista miettinyt... Alvar Aallon puutarhasta luin artikkelin juuri tällä viikolla :)

Anna Amnell kirjoitti...

En ihmettele tuota virhettä. KIrjojen tekeminen on nykyään paljon huolimattomampaa kuin ennen.

Poikani on kirjallisuudenystävä ja kirjallisuudentuntija ja kertoi juuri eilen, että suurten kustantamojen kirjoissakin on nykyään paljon virheitä sekä kielessä että asiatiedoissa. (Hän ei puhunut suomalaisista kirjoista.)

Ennen oli tavallista, että oli kokonainen ryhmä ihmisiä, jotka tarkistivat nämä asiat. Esimerkiksi John Irving luettelee kirjoissaan henkilöt, jotka ovat tutkineet esimerkiksi kunkin kaupungin, jota hän käyttää jossakin kirjassaan.

Suomessa puhuttiin aikoinaan siitä, että murretutkijoiden ryhmä tarkisti Tuntemattoman sotilaan murteet. Nykyään on kiire joka paikassa.:)

Olen tarkastanut kahden väitöskirjan kielen ja tiedän, miten kovaa työtä se on. Vielä kovempaa on asiatietojen tarkastaminen. Joka asia pitää tarkastaa, muuten virheelliset tiedot jatkavat kulkuaan, mikä on tavallista kaikilla aloilla.

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Anna Amnell, pikkuvirheet voin ymmärtää, itse en ole valmis maksamaan ekstraa täydellisesti kirjoitetusta tekstistä. Mutta tässä on koko ajatus Ulla Molinin puutarhasta niin päin vastoin, että totuuden lähelläkään ei olla.