Marleena, kiinnostuksesta ja ympäristöstä riippuu jos voi äidinkielen vaihtaa. Ja miksi on pakko valita, voi olla useampikin äidinkieli? Juuri sitä tarkoitan että paljon turhaan heitetään rautaa hukkaan, ja se pienikin kierrätys tekee suuren eron.
Marleena, havaintojeni mukaan äidinkielebn vaihtaminen onnistuu lapsilla ja vielä teini-ikäisilläkin. Jäljelle jää puheeseen piirteitä, joista asiantuntija voi tunnistaa "alkukielen". Alle 10-11 -Vuotiaalta onnistuu täysin. Mitä olet havainnut Sinä, Hannele?
Mutta miksi vaihtaa äidinkieli? Voi olla monikielinen.:)
Anna Amnell, ihmiset jotka vaihtavat kielen, "unohtavat" eka kielensä parin vuoden jälkeen, mutta se tulee takaisin. Kaksikielisyys on vaikeaa, vaatii paljon, ammattikääntäjät pärjäävät, koska he aktiivisesti opettelevat uudet sanat. Lapset lopettavat sen kielen puhumiset jota käyttävät vähiten. (Itse luin nykysuomea yliopistolla Göteborgissa ja muutenkin ollut aktiivinen. Mutta käytännössä en juuri koskaan puhu suomea).
Minä ja sisarukseni keräsimme pentuina pullonkorkkeja. Se oli hauska harrastus, vaikken kylläkään enää muista päätyivätkö korkit mihinkään käyttöön. :D
16 kommenttia:
Loistava kuva blogin nimen takana.
Kierrätystä Ljubljanassa
http://www.flickr.com/photos/amnellanna/
5927141363/in/set-72157602586264362
Ja Berliinissä
Anna Amnell, kuva Skotlannista.
Sama koskee varmasti Helsingissäkin...
No en kyllä tiennyt....ja onko siellä erikseen oikein korkin kierrätyspisteet...
Korkeista saa tehtyä kivoja sormuksia, maalaa pohjan, lakkaa sen tai liimaa siihen jonkun kuvan ja lakkaa, sitten vaan sormuksen kanta paikalle.
Olen nähnyt maalatuista korkeista tehdyn oviverhon; oli kaunis;DD
Ennen tehtiin pannunalustoja korkeista.
Kyllä metallia heitetään paljon hukkaan. Tosin nykyisin monissa pulloissa on muovikorkit. Lasipulloissa on vielä noita metallikorkkeja.
Jäin miettimään sitä äidinkielen vaihtamisasiaa. Onnistuuko sellainen koskaan täysin?
Irmastiina, rautaromujen ja säilykepurkkien joukkoon pikku korkit. Tarkoitan että myös se pieni tekee eron...
SusuPetal, se jolla mielikuvitusta ja joka osaa on kaikki aarretta.
Aili-mummo, varmasti :)
Anna Amnell, monet tykkää askarrella.
Marleena, kiinnostuksesta ja ympäristöstä riippuu jos voi äidinkielen vaihtaa. Ja miksi on pakko valita, voi olla useampikin äidinkieli? Juuri sitä tarkoitan että paljon turhaan heitetään rautaa hukkaan, ja se pienikin kierrätys tekee suuren eron.
Marleena,
havaintojeni mukaan äidinkielebn vaihtaminen onnistuu lapsilla ja vielä teini-ikäisilläkin. Jäljelle jää puheeseen piirteitä, joista asiantuntija voi tunnistaa "alkukielen". Alle 10-11 -Vuotiaalta onnistuu täysin.
Mitä olet havainnut Sinä, Hannele?
Mutta miksi vaihtaa äidinkieli? Voi olla monikielinen.:)
Anna Amnell, ihmiset jotka vaihtavat kielen, "unohtavat" eka kielensä parin vuoden jälkeen, mutta se tulee takaisin. Kaksikielisyys on vaikeaa, vaatii paljon, ammattikääntäjät pärjäävät, koska he aktiivisesti opettelevat uudet sanat. Lapset lopettavat sen kielen puhumiset jota käyttävät vähiten. (Itse luin nykysuomea yliopistolla Göteborgissa ja muutenkin ollut aktiivinen. Mutta käytännössä en juuri koskaan puhu suomea).
Totta puhut, paljon heutetään hukkaan, mitä vielä voisi käyttää!
Harakka, monessa maassa on tehokasta kierrätystä.
Minä ja sisarukseni keräsimme pentuina pullonkorkkeja. Se oli hauska harrastus, vaikken kylläkään enää muista päätyivätkö korkit mihinkään käyttöön. :D
Elegia, hienoa jos vanhaa rautaa kierrätetään enemmän.
Lähetä kommentti