Kalliolla kukkulalla810 m² paratiisia. Muutin Turusta Göteborgiin 1971, kirjotan suameks. Lukemisiani ja kirjavihjeitäni löytyytäältä.
Merikapteenin laiva
Mieheni oli vauva kun isoisä kuoli, tälläisellä rahtilaivalla hän sotavuosina. Poikamme, joka syntyi noin 100 vuotta häntä myöhemmin, omaa samat piirteet, jännä kun sen näkee valokuvista.
Ihmeellistä........Luojamme on luonut ihmisen, sitä ei voi käsittää miten sukupolvesta sukupolveen periytyy samanlaisuutta.. eikä meidän tarvitse ymmärtääkään , vaan ihmetellä.
Tytöntyttö usein kyselee minulta minun lapsuuttani ja sitten kertoo siitä äidilleen joka ihmettelee,"en ole tuota tiennytkään". Omille lapsille ei varmaan kerkiä niin paljon kertomaan kuin lastenlapsille,
Sylvi, noin voi olla. Minä olen aina kysellyt, mutta sitten unohtuu kuitenkin ne yskityiskohdat ja nimet. Vlokuvaalbumiin pitäisi laittaa nimet ennen kuin unohtuu..
Meillä on tuskailtu noiden nimettömien albumien kanssa. Kaduttaa, kun ei aikanaan tullut kyseltyä enempää. Hannele, hyvän neuvon annoit, pitää kuunnella ennen kuin on liian myöhäistä.
Kivalta kuulostaa,minustakin on sanottu, että en ole isäni en äitini näköinen, mutta täydellinen kuva vanhasta isoäidistäni. Muuten vnahat valokuva ton kiinnostavia,muutenkin, aattelen monesti mitä kaikkea tarinaa niihin liittyy, siksi tykkään katsella valokuvia, vanhoja ja uusia. Mukavaa viikonloppua, minulla alkoi nyt viikoloppu :)
Ihana historiapostaus ja kyllä se on jännää, miten menneet sukupolvet elävät nykyisissä sukupolvissa - niin ulkonäkönä, tapoina, luonteena sekä tarinaperintönä :)
Hanna, hienoa kun on saanut joskus kulla vanhempien kertovan juttuja. Yhdessä hautajaisissa hiljattain saimme kuulla parin miehen kertovan, jotka töissä tämän isoisän laivassa.
13 kommenttia:
Ihmeellistä........Luojamme on luonut ihmisen, sitä ei voi käsittää miten sukupolvesta sukupolveen periytyy samanlaisuutta..
eikä meidän tarvitse ymmärtääkään , vaan ihmetellä.
Sylvi, se on jännittävä nähdä ja kiva kuulla kun vanhat kertovat, pitää kuunnella ennen kuin liian myöhä.
Tytöntyttö usein kyselee minulta minun lapsuuttani ja sitten kertoo siitä äidilleen joka ihmettelee,"en ole tuota tiennytkään".
Omille lapsille ei varmaan kerkiä niin paljon kertomaan kuin lastenlapsille,
Sylvi, noin voi olla. Minä olen aina kysellyt, mutta sitten unohtuu kuitenkin ne yskityiskohdat ja nimet. Vlokuvaalbumiin pitäisi laittaa nimet ennen kuin unohtuu..
Meillä on tuskailtu noiden nimettömien albumien kanssa.
Kaduttaa, kun ei aikanaan tullut kyseltyä enempää.
Hannele, hyvän neuvon annoit, pitää kuunnella ennen kuin on liian myöhäistä.
Unelma, joo, melkein puuttuu arvo albumista, jos ei mitään nimiä, vahinko. Minä yritän kuunnella ja kysellä, mutta unohtuu välillä.
Kivalta kuulostaa,minustakin on sanottu, että en ole isäni en äitini näköinen, mutta täydellinen kuva vanhasta isoäidistäni.
Muuten vnahat valokuva ton kiinnostavia,muutenkin, aattelen monesti mitä kaikkea tarinaa niihin liittyy, siksi tykkään katsella valokuvia, vanhoja ja uusia.
Mukavaa viikonloppua, minulla alkoi nyt viikoloppu :)
Kaunis laiva. Minulla on tuontyyppinen postikortti- tai oli jossain kätköissä.
Seijastiina, tuollainen on jännää, toivottavasti elän kauan ja saan seurata lapsenlapsiani.. Kiva kuunnella kun vanhat kerovat valokuvista.
Zilga, laita postikortti raamiin.
Ihana historiapostaus ja kyllä se on jännää, miten menneet sukupolvet elävät nykyisissä sukupolvissa - niin ulkonäkönä, tapoina, luonteena sekä tarinaperintönä :)
Hanna, hienoa kun on saanut joskus kulla vanhempien kertovan juttuja. Yhdessä hautajaisissa hiljattain saimme kuulla parin miehen kertovan, jotka töissä tämän isoisän laivassa.
Toisen mummini mielestä olen kuin ilmetty kopio hänen isästään ja toisen mummin mielestä muistutan todella paljon hänen isoisäänsä :D
Tuure, kyllä tuo kait mahdollista :)
Lähetä kommentti