Kalliolla kukkulalla 810 m² paratiisia. Muutin Turusta Göteborgiin 1971, kirjotan suameks. Lukemisiani ja kirjavihjeitäni löytyy täältä.
Merikapteenin takki
Mieheni isoisä oli merikapteeni, taloa tyhjentäessä mieheni otti talteen pari takkia muistoksi, ehkä naamiaisiin. Nyt viikolla vein toisen kirppikseen, kuopus otti napit talteen. Yhden säästin vielä, jostain syystä.Viikolla Tukholmassa yhdes kirppikses, Gamla Stan, näin tälläisen takin, vain kolmella nauhalla, hinta 100 €, mitäköhän kapteenin takin arvo? Nyt voi vielä käydä että poikamme, jolla jopa sama nimi kuin mieheni isoisällä, saa oman tällaisen takin. Joskus. Siitä olisi mummo tykännyt, hänen mies merillä sota-aikaan, eikä lapsiaan usein nähnyt, meni joskus pari vuotta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Mielenkiintoista, hyvä että säästit toisen, siihen liittyy varmasti muistoja.Ooo, pari vuotta merillä on pitkä aika,mutta ennen mummot ,silloiset nuoret jaksoi odottaa :)
Ihana, että sattumalta eksyin blogiisi, niin paljon ihania asioita löytyi täältä. Erityisesti järkytti se Tabermanin kirjan kohtalo. Jollakin muullakin ilmeisesti ollut sana hallussa! Pistän sivusi ehdottomasti talteen ja vierailen uudestaankin!
Ihanaa elokuun jatkoa sinne suunnalle!
- Jaana "Kainuunkadulta"
Seijastiina, mummulla taisi olla kotiapulainen, hänellä kolme lasta, ja kuopus 2-vuotta, ennen kuin tämä isoisä näki hänet eka kerran. Sodan aikaan ei ollut kiva olla merellä. Takki jännä muisto, vaikee siitä nyt erota. Isoisää en ehtinyt koskaan tavata.
Jaana, kiva kun tännekin löysit,
elämähän on täynnä kaikenlaista.
Hieno muisto isoisästä.
Enoni oli myös merillä sota-aikana, kovia kokivat, jos olivat väärään aikaan väärässä paikassa.
Ehkä saamme joskus lukea joskus isoisästänne lisääkin?
Unelma, helpompaa hommaa ehkä oli sota-aikaan, lapsetkin ehtivät viettää synttäreitä, ennen kuin niitä näki. Merillä hän koko iän.
Hieno takki! Ja mitä perhehistoriallista arvoa!
Arvokkaita noi vanhat uniformut ja niissä on paljon tunteita.
Minäkin olen säilyttänyt äitini joitakin vaaatteita, muistoina.
Rita, niin, vaatteetkin voivat kertoa.
Sylvi, jotku vaatteet on kiva säilyttää.
Tuollaiset muistot pitää ehdottomasti säästää tuleville sukupolville. Hienoa, että on noin arvokasta perintöä, ja entäs sitten tuo kirpparilöytö! Se tuli sattuman kuljettamana eteesi!
Kaikella on tarkoituksensa.
Muistot ovat todella arvokkaita ja niitä on kohdeltava aarteina.
Anna, joo, kirpparissa näin mitä tuollainen vanha käytetty takki maksaisi ;)
Tuure, kaikkia muistoja ei saa heittää pois.
Lähetä kommentti