Monet lapset aina tutit suussa kaikkialla. Miksi tutti automaattisesti jo vastasyntyneen suuhun? Miten oppivat edes puhumaan? Reeta kertoo jopa tutin vieroituskirjasta. Tuttia ei ole ollut lapsillani eikä lapsenlapsellani. Isäni "söi" minun tutin kun olin 2-vuotias, sen muistan vielä..
Miks tutti aina?
Monet lapset aina tutit suussa kaikkialla. Miksi tutti automaattisesti jo vastasyntyneen suuhun? Miten oppivat edes puhumaan? Reeta kertoo jopa tutin vieroituskirjasta. Tuttia ei ole ollut lapsillani eikä lapsenlapsellani. Isäni "söi" minun tutin kun olin 2-vuotias, sen muistan vielä..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
24 kommenttia:
Meillä tytär 'vokotti' tuttia 2 vuotiaaksi, sitten heitti sen takkaan, eikä itkenyt perään :)
Mukavaa viikonloppua Hannele, ja kiitos vierailusta blogissani. :)
Seijastiina, rohkea päätös :)
Mukavaa viikonloppua.
Näköjään meidän perheessä ei koskaan tapahdu, kuten tutkimuksissa: tyttäreni söi tuttia muistaakseni lähemmäs 3-vuotiaaksi. Tytär puhui lauseita jo 1,5 -vuotiaana eikä hampaita ole tarvinnut mitenkään hoitaa, ei ollut purentavikoja (eikä nyt 18-v. vielä yhtään reikää!!) Poika ei suostunut syömään tuttia, joka oli ongelmallista, koska isä ei voinut poikaa oikein hoitaa ollenkaan. Poika oppi puhumaan vasta lähemmäs 2-vuotiaana, hänellä oli paha purentavika, joka oiottiin vetolaitteilla (ei kyllä ole hänelläkään reikiä ja on 16 v.). Minä en usko minkäänlaisiin tutkimuksiin enää ja hoidan lapset täysin maalaisjärjellä!! :-)
Niin, kun olen lukenut kaikenlaisia tutkimuksia siitä, miten ei pitäisi tuttia lapselle antaa ja mitä se vaikuttaa ja tuttipullosyöttöä ei pitäisi tehdä jne. Siitä tuo edellinen kirjoitus :-)
Pami, eihän lapsen pieni itku ja löpertely häiritse. Minä en ole lukenut tutkimuksia, mutta näen lapsia tutit suussa aina: kaupoissa, esikouluissa, lykätään suuhuun ja hiljennetään.. Ei lapselta edes kysytä, mitä haluaa.
Tutistahan on aika ristiriitaista tietoa. Sen käyttö voi kuulemma lisätä välikorvantulehdusriskiä (mikä selittää puhumaan oppimisen hidastumista), mutta toisaalta tutti on suomalaisten tutkimusten mukaan kiistattomasti vähentänyt kätkytkuoleman riskiä. Itselläni ei ollut tuttia lapsuudessa, mutta molemmat lapseni käyttivät tuttia (tyttö peräti 2,5-vuotiaaksi, poika "vain" 1,5-vuotiaaksi). Kumma kyllä tyttö alkoi puhua selkeästi ja paljon jo puolitoistavuotiaana, poika vasta hieman yli kaksivuotiaana.
Mielenkiintoinen aihe tätä tutti!
Ei sillä ole tarkoitus hiljentää lasta, vaan meillä ainakin rauhoitettiin siten, kun muksu huusi naama punaisena eikä rinnat enää kestänyt imemistä! Ja poikaa ei sitten saatu rauhoittumaan pitkiin aikoihin, kun oli riittävän pitkään huutanut, joten minun piti olla sitten rintoineni koko ajan paikalla puoleen vuoteen saakka. Sitten saatiin pulloruokinnalle, kun poika lopetti rinnan imemisen. Ja se ei oikein meinannut onnistua, kun lypsykarjanpitäjän piti välillä käydä navetallakin. Välillä oli lomittaja, välillä ei! Lisäksi eräs tuttu hammashoitaja sanoi, että pojan purentavika ei olisi välttämättä ollut niin paha, kun olisi imenyt jotain ja saanut näin alaleukaa lähemmäs yläleuan tasoa!
Ja meillä ainakin tyttö nappasi heti tutin suustaan, kun oli jotain asiaa...:-) Kova on puhumaan vieläkin!
Täytyy myöntää, että hyvähermoinen pitää olla, että jaksaa katsoa lapsen huutamista enkä tarkoita sillä tavallista itkemistä vaan sitä paniikkihuutoa. Minun hermot ei sitä kestäneet!! Onneksi eivät enää noin teineinä huuda minulle! :-)
Lumiomena, ne oikeestaa tiedä enkä välitä tutkimuksista, näen vain lapsia ympärilläni.
Pami, tutti huutoa vastaan kuulostaa minun korvissani kuin särkylääke kipuun; ei ota pois SYYTÄ.. En ole mitenkään tutteja vastaan, toiset lapset tarvitsevat, toiset eivät. Mutta monet pitävät sitä automaattisena perusvarusteena..
Ja joskus tulee mieleeni, että jotkut osaa kasvattaa lapsia paremmin kuin toiset!
Ja minä selvisin hengissä lasten vauva-ajasta tutin kanssa ja ilman. Huoh! Se on nyt kaukana takanapäin ja pelkkä muisto vain!
Pami, joo, kaikki eivät osaa kuunnella ;)
Tämä on etenkin Pamille!
Mutta muutkin lukekoot, sillä näinkin voi käydä!
Minulta ei tuttia satu pois millään ja oli aivan ihana kotiapulainen, joka hänkään ei siihen pystynyt. Äiti sanoi, että häntä hävetti kulkea minun kanssa, kun olin muka vielä neljän vanha, kun halusin tuttia. Sitten puraisin kerran kuumemittarin pään rikki ja ne vanhat elohopeamittarit olivat aika vaarallisia. Siinä hävisi saman tien tutti, kun suuta hoidettiin, mutta lukija minusta tuli 4 -vuotiaana, tutti ei siis vaikuta aivoihin huonosti, hampaistani tuli upean suorat ja olen ollut myös puheamamttilainen. Että siinä tarina yksi.
Tarina kaksi koskee tytärtämme, jolle ei saatu tuttia suuhun, vaikka synnytslaitoksella sanoivat,e ttä tuttia olisi hyvä imeä. Ei ikinä ottanut likka tuttia suuhnsa, mutta ottikin PEUKALON. Millään et saa peukaloa pois paitsi sen katkaisemalla, jtoen me emem voi ikinä tietää, miten kauan peukalo livahti öisin suuhun. Likasta tuli ihan kaunis ja älykäs, mutta hampaat menivät pahasti vinoon ja myös leuan kasvu tuli liian kapea. Jatko onkin sitten ollut yhtä oiontaa ja vieläkään ei ole homma täysin loppu.
Sen lupaan,että jos minulla on joskus lapsenlapsi, hänellä on sata tuttia ja onneksi lapsen mahdollinen tuleva äiti on ehdottomasti asiasta samaa mieltä kanssani!
Lapsillani ei ole ollut tuttia koskaan.
Nyt pojalla on kaksi lasta ja he käyttävät tuttia. Äitinsä ostelee erivärisiä tutteja ja aina työntää suuhun.
Kun tulevat meille tutit suussa niin otan kauniisti pois ja sanon jutellaan. eikä lapset sano mitään vastaan.
Käyttävät äänenvaimentajana ,vai?
No, kun täältä on linkki tuonne omaan blogiini niin ajattelin tulla tänne hieman puolustautumaan. Meillä siis on aina käytetty tuttia vain nukkuessa. Kun lapsi oli pieni se halusi imea jotakin koko ajan (ja tarkoitan nyt koko ajan). Valtaosan ajasta lapsi imi rintaani, mutta toisinaan äidinkin oli pakko käydä esim. vessassa tai jopa nukkua hetki. Silloin lapsen rauhoitti tutin imeminen. En näe tässä mitään pahaa. Ja kuten Lumiomena tuolla kirjoitti tutkimusten mukaan tutti vähentää myös kätkytkuolemia.
Kun lapsi aloitti tarhassa auttoi tutti siellä nukahtamaan päiväunille. Tutti ja unilelu toivat turvaa ja niistä tuli nukahtaessa käytetty rituaali.
Emme siis tunge tuttia suuhun koko ajan. Jos lapsi itkee me lohdutamme. Jos lapsi metelöi niin yritämme rauhoittaa. Mutta nukahtaessaan tuo saa minun puolestani käyttää tuttiaan vallan hyvin.
Ja on tuo puhumaankin oppinut, jopa kahdella kielellä, kun elää kaksikielisessä perheessä.
Nyt kun lapsi lähelee kahta vuotta olemme luopumassa tutista kokonaan.
Minä ymmärrän, että perheet ovat erilaisia. (Jotkut esim. käyttävät tuttia enemmän kuin toiset.) Se mitä en ymmärrä on joidenkin ihmisten into kritisoida ja tuomita toisten perhe-elämää.
Pienen työhetken jälkeen tähän keskusteluun :-)
Itse söin tuttia johonkin saakka, muistan kyllä hyvin, kun ne lahjoitettiin naapurin lapsille sieltä tuvan seinältä: opin lukemaan 6-vuotiaana ihan itse eikä hampaiden oikomisia ole tarvittu.
Tyttäreni oppi lukemaan vasta koulussa, kun en opettanut! Muistan itse, kun oli tylsää istua muiden tavaajien kanssa koulussa. Tyttärellä upeat hampaat, kuten jo kerroin.
Poikani ei vaan suostunut ottamaan tuttia suuhun vaikka yritettiin. No, oikomiset kesti muutaman vuoden verran. Oppi lukemaan 4 vuotiaana.
Mieheni ei syönyt tuttia eikä äiti pystynyt imettämään. Oli huutanut koko ajan. Anoppi muistaa, kuinka poika oli huutanut vaunuissa, kun hänen oli pitänyt tehdä töitä esim. laittaa ruokaa... Miehen purenta vieläkin sekaisin (46 v.) ja syö jatkuvasti päänsärkytabletteja. Olen noin miljoona kertaa yrittänyt selittää, että jospa se purenta ja hammaslääkäritkin ovat siihen kiinnittäneet huomiota. Hampaat ei satu ollenkaan vastakkain, mutta eipä aikuiselle miehelle mitään voi!
Että tässä tällainen tutkimus. Juu, ja kukaan muu lähipiirin tutinsyöjä ei ole joutunut oikomishoitoon.
Se, että lapsi huutaa ja imeminen rauhoittaa, niin enpä ole keksinyt, miten sen olisi muuten voinut hoitaa kuin iskemällä tissin suuhun. Meillä poika aina rauhoittui siten, mutta isällä ei sitä ollut ja minäkään en todellakaan ollut joka minuutti paikoilla.
Muistan kerran, kun lähdin lopputarkastukseen ja jätin pojan nukkumaan. Isänsä kertoi, että kun auton perävalot hävisivät, niin poika alkoi huutaa eikä siitä loppua tullut ennen kuin olin rintoineni taas paikalla. Siihen meni reilu tunti, kun nääs matkaa on 25 km tuonne kirkonkylään. Tyttären kanssa mies oli aina onnistunut, kun oli laittanut tutin suuhun, niin neiti vaan naureskeli! Onneksi kumpikaan ei syönyt peukaloa, tytär kyllä nyrkkiä, mutta se jäi, kun tutti tuli paremmaksi!
Mutta nyt taas töihin! Olen etätöissä, niin joutaa välillä katselemaan muutakin...
Leena Lumi, en yllättynyt, olit varmasti itsepäinen jo vauvana ;) Synnytyslaitoksella JOKA hoitajalla on ERI ohjeet, kaikesta: imetyksestä, tuteista. Jos ei itse tiedä, mitä haluaa, voi tulla sekäpäiseksi.. Ja toivotaan että oma äiti (= tyttäresi) saa hoitaa tulevan lapsenlapsesi :)
Sylvi, onneksi lapset osaavat käyttäytyä eri tavoin eri paikoissa. Juuri tuo "äänenvaimentajahomma" minua kauhistuttaa (tiedän että oma isäni halusi hiljaisuutta kun tuli kotiin)..
Reeta Karoliina, linkitin koska sinä niin kivasti kerroit tuosta tuttikirjasta, kiitos.
Pami, sinulla samat muistot kuin minulla: tylsästä koulun käymisestä, kun osasin jo lukea. Siksi en minäkään tyttärelleni opettanut... ja häntä sain sitten opettaa koko syksyn. Nyt en puutu lapsenlapseni hommiin, tyttäreni ne päättää. Koulukin on onneksi paljon muuttunut, paremmaksi.
Kiitos Hannele taas kauniista sanoistasi! Minä en uskalla tänne enää tulla, kun heti alat mennä henkilökohtaisuuksiin. Miten minä olen itsepäinen, jos kerron, miten minulla oli lapsena ja miten oli Merillä? Minä olen mielestäsi itsepäinen, kun en ole sama mieltä kanssasi. Sanotko noin kenellekään muulle, joka on eri mieltä kanssasi! Minusta se on loukkaavaa!
Ja tiedoksi: Tyttäreni ei aio hankkia lapisa ja minulla ei ole hinkua mummoksi, joten miksi kasvattaisin enää yhtään lasta! Olen vetänyt uusioperheen läpi, joten riitti kiitti!
Leena Lumi, sitä samaa, en uskalla minäkään kommentoida luonasi ;)
Kenelle olit ostamassa sata tuttia:
"jos minulla on joskus lapsenlapsi, hänellä on sata tuttia"
Sorry että tuota kommentoin.
Meillä ei kumpikaan syönyt tuttia.
Ei kai sellaista kaipaa, mitä ei ole!
Vihreät niityt, minulla vähän samanlaiset kokemukset ;)
Eilen näin pitkästä aikaa lapsen tutti suussa. Hän tarjosi sitä minulle ja puhua pulputti koko ajan. Eli ei se ainakaan puhetta vie.
Ei lapsi varmaan tuttia kaipaa, jos sitä ei koskaan saa, mutta edelleenkin puhun tutin puolesta noiden purentavikojen takia. Sitä paitsi vasikoillekin suositellaan huvitutteja! :-)
Pami, en ehkä ihan kirjaimellisesti sitä tarkoittanut että ei oppisi puhumaan, mutta niin paljon näkyy lapsia joka paikassa AINA tutti suussa, ihan niin kuin haluttaisiin heidän olevan aina hiljaa... Minusta on kivaa kun lapsi paljon puhuu ja kysyy ;)
Kaikenlaista juttua olette tutista ja tutittomuudesta kirjoitelleet. Aihe ilmeisesti koskettaa äitiyttä jotenkin ??? ja siksi kuuma aihe. Vai tulkitsenko oikein?
Pitääpä tutkia tutkimustuloksia aiheesta, jos osaisin sitten oikein "kasvattaa" tulevia muksujani. Vaikka kyllä tämä kirjoituskin jo osoittaa, että lapset ovat erilaisia.
Hyvää jatkoa kaikille ihanille äideille ja mummoille!
Anonyymi, tulkitsit oikein, äitiys on pyhää..
Lähetä kommentti