Aina olen kirjoitellut, vaikka päiväkirjan kirjoittamiset jäi joku vuosi sitten. Kun eka lapsenlapseni syntyi runsas vuosi sitten, annoin tyttärelleni päiväkirjani, jossa odotusaikani päivä 1:stä, synnytys ja eka kuukaudet. Se kullan arvoinen tyttärelleni. Poikani saavat myös päiväkirjani.
Elämäni on hyvin rikasta ja sisältää paljon kaikkea hyvää.Hyvin kiinnostunut puutarhasta, ruuasta, kirjoista..
Olen hyvin kiinnostunut pensaiden muotoleikkauksesta.
15 kommenttia:
Olisit pitänyt blogisynttärit vaan!
Minä en päiväkirjonani anna, mutta olen tehnyt Merin joka vuodesta albumin kahteen kertaan, toiset hänelle, toiset meille. Niissä on mukana kaikki syntymäpäivistä matkohin ja mukaan on liimattu muutakin kuin vlokuvia ja tietenkin niissä kulkee mukana tarina.
Meillä paljon yhteistä, paitsi EI muotoleikkaus;-)
Ihana lahja tyttärellesi, kullan arvoista muistamista.
Leena Lumi, ehkä lainaan vain päiväkirjani, oli ajankohtaista tyttärelleni saada lukea nyt, kun hän itse sai vauvan. Hauskempi keskustella asiasta nyt yhdessä kuin sitten kun minä jo kuollut ;)
P.S.
Leena, sinulla on paljon ennakkoluuloja,
oletko edes vilkaissut pensas-kuviani?
Luultavasti teilläkin leikattu pensasaita..
Susu Petal, tyttäreni sanoi, että harva saa noin lukea omasta syntymisestään, kun itse saa vauvan.
Olen tosi iloinen, että olen blogisi löytänyt ja vuoden verran saanut seurata. Olet innoittajani monessa asiassa.
Ihana lahja tyttärellesi, että sai odotuksestaan ja syntymästään lukea.
Heljä, minusta on myös kiva piipahtaa "kyläilemässsä" sinun luona, blogimaailma on jännää.
Mä myös olen kirjoittanut päiväkirjaa.
Ja muotoleikkauksesta tykkään myös, sitä voi muotoilla moniakin kasveja mieleisekseen. Sinä kuitenkin hallitset tämän asian paremmin, kuin mä.
Harakka, muoteleikkaus on jotain joka muuttuu koko ajan, oppii jotain uutta, joko kirjoista tai paikan päällä. Päiväkirjan kirjoittaminen on kivaa hommaa, opettavaa.
Kuinka ihana lahja tuollainen päiväkirja omasta kasvusta äidin masussa, syntymästä ja ekoista hetkistä onkaan :)
Hanna, en silloin kirjoittaessa arvannutkaan, millaisen aarteen tein :)
Päiväkirjat ovat tärkeitä=) Itse tosin joitakin olen sensuroinut ja laittanut nätisti palamaan takkan=P Ei jälkipolvien ihan kaikkea mamman nuoruus vuosista tartte lukee=DD
Mimmuli, yhden suomenkielisen päiväkirjan poltin 17-vuotianaa saunassa, ja sitä olen katunut.. Viimeiset vuosikymmenet olen kirjoittanut ruotsiksi, jos jälkipolvea kiinnostaisi ;)
Ihanat kuvat sinusta luonnon keskellä, meren äärellä ja puutarhan syleilyssä..
Elämäsi kuulostaa ihanan tasapainoiselta, sinulla on sydän mukana arjessasi..
Ottaisin sinut kylälle tänne, en vain pensaitteni vuoksi =)
Hanne, rakastan pensaitten hoitamista ;)
Molemmissa kuvissa olet mahtavissa maisemissa. Eipä ole tullut päiväkirjaa aikoinaan kirjoitettua, harmi. Tytterelle piti hänen lasna ollessaane kertoa yhä uudelleen ja uudelleen hänen syntymäkertomuksensa. Siihen sisältyi supistelujen kuvaaminen että loppu huimennus kätilön toteamuksesta: - tyttö tuli onneksi olkoon! Oli ihanaa nähdä tyttären onnellinen ilme, kun aina tähän kertomuksen päätin ja sitten halattiin, ihanaa.
Rita, ihanaa kun kerrot hänelle. Meidän tyttärellä oli nimi valmiina, taidettiin sanoa se kätilölle, ennen kuin mieheni leikkasi napanuoran.
Lähetä kommentti