Kalliolla kukkulalla 810 m² paratiisia. Muutin Turusta Göteborgiin 1971, kirjotan suameks. Lukemisiani ja kirjavihjeitä löytyy täällä.

Pikku paniikki, säästyi sentäs 150 €

Gymppasali avoin joskus ilman henkilökuntaa, yleensä ihan ok. Mutta en katsonut kelloa, yksin suihkussa, sali tyhjä. En ajatellut sen tarkemmin, yritän mennä ulos, kello 18.04, ja ovi pikku eteisessä takalukkoon! Molempiin suuntiin. Ei yhtään kivaa, onneksi kännykkä taskussa. Soitin ja sain ohjeet, onnistusin avamaan oven, kun löysin hiusneulan käsilaukusta. Hikistä hetki. En tykkää ahtaista paikoista enkä lukituista ovista (päiväkodin täti lukitsi minut komeroon lapsena).

13 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Kauhistus, minä en kerran meinannut saada ravintolan vessan ovea auki ja siitä lähtien on jotenkin aina se kauhu muistissa. Kaverini jäi ennen kännykkäaikaa isoon huonekaluliikkeeseen eikä meinannut osata käyttää liikkeen puhelinta, kun siinä piti valita ensin joku tietty numero, että pääsi puhelimella talosta ulos. Sai sitten kuitenkin soitettua poliisille.

Hannele på Hisingen ♥ kirjoitti...

Allu, nuo vessan ovet on ihan yhtä kamalia...
Kännykkä on kyl ihana keksintö!

Irmastiina kirjoitti...

Hui hirveetä...onneksi pääsit pois!

♥ Hannele kirjoitti...

Irmastiina, ei yhtään hauskaa...

Aili-mummo kirjoitti...

Hienoa että pääsit ulos!
En ihmettele, jos paniikki tulee...

♥ Hannele mummu kirjoitti...

Aili-mummo, onneksi pääsin äikkiä ulos omin avuin; jos vahdit olisivat tulleet, maksaisi näköjään 150 €

Anna Amnell kirjoitti...

Seuraa kaksi kauhutarinaa:
Joissakin entisissä itäblokin maissa ovat lukot surkeassa kunnossa. Prahan hienon Europe-hotellin ravintolassa jäin loukkuun vessaan, jonka ovea en saanut auki. Minulla ei ollut kännykkää mukana käsilaukussa.

Koputin oveen, ei mitään. Alkoi olla kuuma. Hakkasin oveen ja vihdoin amerikkalaiset turistit huusivat oven takaa, mikä hätänä. He menivät hakemaan hotellin siivoojan, joka tuli paikalle ison raskaan avainnipun kanssa. Kun valitin asiasta, hotellin virkailija nakkeli niskojaan ja väitti, että ovenhan sai auki - ulkopuolelta avaimella, joka siivoojalla oli. Onneksi olimme vain lounaalla siinä paikassa.

Aivan sama juttu tapahtui kroatialaisessa huoneistohotellissa. En päässyt suihkun jälkeen ulos kylpyhuoneesta. Lopulta mieheni ja sisarenpoikani joutuivat hakemaan hotellin omistajan. Kaksi miestä nosti oven ylös saranoiltaan ja kolmas antoi minulle oven alitse avaimen, jonka avulla lukon sai toimimaan. Monet turistit eivät uskalla ollenkaan laittaa vessanovea kiinni sielläpäin.

Hannele på Hisingen ♥ kirjoitti...

Anna Amnell, voi että! En tykkää suljetuista ovista... Tuohon suihkujuttuun voisin lisätä veljeni raskaan vaimon, joka ei päässyt kypyammeesta, kun lonkavika. Yksin kotona sai tuntikaupalla paleltua ammeessa ja odottaa kunnes veljeni tuli kotiin.

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ hui! onneksi pääsit pois! Meille kävi Tukholmassa hotellissa vähän saman tapaisesti, jäätiin lukittujen ovien taakse rappukäytävään, oli aika kaameaa, vihdoin päästiin pois :) Minullakin ahtaan paikan kammo :(

Anna Amnell kirjoitti...

Minullakin. Juutuin lapsena heinäpaalin sisälle, kun me lapset kaivoimme niihin tunneleita. Toiset lapset vetivät minut jaloista ulos. Se oli kauhea kokemus.

♥ Hannele kirjoitti...

Riitta Sinikka, on todella kamalaa jäädä jumiin :(

Anna Amnell, ehkä lapsena vielä kamalempaa...

Rita kirjoitti...

Hui, onneksi kännykkä mukana ja neuvokkuudellasi selvisit!

♥ Hannele kirjoitti...

Rita, hyvin epämielyttävä kokemus :(