Två år i varje klass (1923) Kar de Mumman kirjoittamana muistutti omaa kouluaikaani Turun Suomalaisessa Yhteiskoulussa, vaikka monta kymmentä vuotta eroa kirjasta.
Joka kesä sain lukea ruotsin ja saksan ehtoja, kerran jäin siitä huolimatta luokalleni. Vieläkin minulla oli yhtä huonot todistukset sen jälkeen. Kamalaa lukea saksan ja ruotsin kielioppia, joka kesä. Myös huono käytös-todistus, vaikka olin tyttö. Ankaraa. Jos vahingossa sanoin "sinä" opettajalle, niin lensin heti ulos, kilttien siivojien kaveriksi.
10 kommenttia:
Kamalaa varmaan olikin lukea kieliä koko kesän!
Ei sulla ole pahemmin sitten hyviä muistoja tästä koulusta.
Ennen olikin kuri vähän erilaista, kuin nykyään.Ennen se oli sellasta, ettei saanut pahemmin mitään sanoakkaan, kun joutui laiskalle.
Nyt taas nykyään ei kuria kouluissa ole pahemmin lainkaan, mikä taas sekin on väärin.
Harakka, ei todellakaan hauskaa, lämmintä ja uimakelit. Minulla ei todella ole monta positiivista muistoa koulusta. Olen itse opettajana yläasteella nyt, ja viihdyn nuorten kanssa.
♥ juu, koulun käynti ei aina ollut ihan herkkua täälläkään, onneksi on jo käyty :)
Riitta Sinikka, onneksi on saatu käydä muissakin kouluissa. Vielä tuon jälkeen.
Aika kamalia kurinpitolaitoksia ne koulut entisaikaan olivat..:/
Mutta hyvin olet silti selvinnyt, Hannele!<3333
Aili-mummo, minun vanhojen opettajieni "pedagogiikka" oli 1920-luvulta, jolloin he saivat koulutuksensa...
Se oli silloin sellaista, ei kovin lapsimyönteistä ja kannustavaa. Itse sain huonoja todistuksia. Vasta aikuis-iällä tuli muutos ja tunsi onnistuvansa ja numerotkin nousi sen myötä.
Rita, eikö ole ihana että elämässä saa vielä uuden mahdollisuuden.
Pöh...mitäs noista kielistä väliä...hyvin olet elämässä pärjännyt, vaikka vähän huonosti olisi mennekin...:)
Irmastiina, nyt oppinut kieliäkin :)
Lähetä kommentti