Hannele, kaikista ei ole ompelemaan. Minä olen jäänyt ompelugeeniä paitsi. Kohta 85 vuotias äitini ompelee meille edelleen eräitä juttuja. Hän myös osti Merille koneen, sillä Meri osaa. Meri saa sitten joskus alkaa ommella meille. Äiti tykkää vielä ja jaksaa ja Meri on liian kiireinen meille ompelemaan.
Leena Lumi, minä ompelin paljon nuorena, ihan oman rippipuvunkin ja muita vaatteita. Mutta nyt ei ole sellaisesta kysymys, vain jotain pieniä korjauksia ja joku verho vaikka.
Varmasti opit, jos tahdot! Ostin ompelukoneen yli 30 vuotta sitten, kun poika syntyi. Värkkäsin innoissani hänelle erilaisia lastenvaatteita pelkästä tekemisen ilosta. Ja kummasti vaan näinkin poropeukaloksi onnistuin ;) Nykyään vien kaikki ompelukset ompelijalle.
Paljon olen ommellut, nyt ei enää huvita. Farkkuja vielä lyhentelen, kun en omista säihkysääriä. Monta senttiä ylimääräistä kangasta olen elämäni aikana joutunut ostamaan. Hih..
Minäkin olen täysin laiskistunut. Ompelin koululaisena ja opiskelijana kaiken ,jopa takin ja hääpukuni. Lapsille oli kiva ommella ja neuloa, kun he olivat pieniä. Työ valmistui nopeasti. Mutta kun 'lapset' ovat 176 - 186 cm pitkiä, lannistun pelkästä ajatuksesta neuloa heille. Kerran tulin todella surulliseksi, kun olin neulonut pojalle monimutkaisen irlantilaisvillatakin ja se varastettiin heti ensimmäisenä päivänä koulussa.
14 kommenttia:
Hannele, kaikista ei ole ompelemaan. Minä olen jäänyt ompelugeeniä paitsi. Kohta 85 vuotias äitini ompelee meille edelleen eräitä juttuja. Hän myös osti Merille koneen, sillä Meri osaa. Meri saa sitten joskus alkaa ommella meille. Äiti tykkää vielä ja jaksaa ja Meri on liian kiireinen meille ompelemaan.
Lykkyä tykö uuteen yrtiykseen.
Leena Lumi, minä ompelin paljon nuorena, ihan oman rippipuvunkin ja muita vaatteita. Mutta nyt ei ole sellaisesta kysymys, vain jotain pieniä korjauksia ja joku verho vaikka.
Oikein hyviä ja mukavia ompeluhetkiä!
Riitta Sinikka, kiitos, rentouttavaa ommella :)
Minäkin olen jäänyt ilman ompelugeeniä.
Allu, minulla vähän geeniä mutta aina ei ollut aikaa...
NUORENA oli pakkokin osata ommella, mutta nyt ei sytytä...yhdellä kädellä.
kivoja harjoitushetkiä, HANNELE.<3333
Aili-mummo, nykyäänhän me saadaan tehdä ihan mitä itse huvittaa :)
Varmasti opit, jos tahdot!
Ostin ompelukoneen yli 30 vuotta sitten, kun poika syntyi. Värkkäsin innoissani hänelle erilaisia lastenvaatteita pelkästä tekemisen ilosta. Ja kummasti vaan näinkin poropeukaloksi onnistuin ;)
Nykyään vien kaikki ompelukset ompelijalle.
Rita, minä olen vienyt ompelukset äidilleni...
Paljon olen ommellut, nyt ei enää huvita.
Farkkuja vielä lyhentelen, kun en omista säihkysääriä. Monta senttiä ylimääräistä kangasta olen elämäni aikana joutunut ostamaan. Hih..
Unelma, minunkin pulmani on liian lyhyet (?) mutta kauniit sääret :)
Minäkin olen täysin laiskistunut. Ompelin koululaisena ja opiskelijana kaiken ,jopa takin ja hääpukuni. Lapsille oli kiva ommella ja neuloa, kun he olivat pieniä. Työ valmistui nopeasti. Mutta kun 'lapset' ovat 176 - 186 cm pitkiä, lannistun pelkästä ajatuksesta neuloa heille. Kerran tulin todella surulliseksi, kun olin neulonut pojalle monimutkaisen irlantilaisvillatakin ja se varastettiin heti ensimmäisenä päivänä koulussa.
Anna Amnell, nythän vaatteet suuhteellisesti halpaa, kankaita ei löyduy monesta paikasta. Tuo varastaminen on surullista...
Lähetä kommentti