10 vuotta sitten muistan, olin töissä amerikkalaisessa yrityksessä ja autoin amerikkalaista pomoani seuraamaan tapahtumia Suomen netin kautta kun US saitit olivat tukossa. Muistan myös hiljaisuuden kaduilla kun kävelin kotiin, muistan myös että oli aurinkoinen päivä.
5 vuotta sitten... En muista - en blogannut vielä ja ainoa jälki on, että olen tallentanut Muumilaulujen sanat ja ilmoittanut miehelleni sähköpostilla, että hänen tilaamansa tavarat ovat tulleet ja että olin lähdössä viemään Miriamia hoitoon. Ilmeisimmin ei ole ollut vieraita eikä olla oltu reissussa, sillä yhtään valokuvaa ei löydy.
Muistan. Odotin kuopusta ja olin sairaslomalla kotona. Katsoin telkkarista uutisista samaa kuvaa koko ajan: lentokone lentaa torniin ja sitten tulee viela toinen. Mietin, etta millaiseen maailmaan pienokaiseni tulee syntymaan...
Olin vissiin kotona, ja olin niin järkyttynyt että pelkäsin alkaa nukkumaan, silloin lenteli pimeässä Suomen koneita ristiin rastiin taivaalla heti ,kauheeta!
Olen ollut USA:ssa yhden ainoan kerran; Bicentennial celebration 1776-1976. Kymmenen vuotta sitten olin töissä kun joku huusi, sitten seurattiin tapahtumia Aftonbladetin sivuilta, kellarissa oli pub:in tapainen huone ja siellä oli telkku.
Muistelukset menossa: Katsoin 10v. sitten uskomatonta, suoraa lähetystä teeveestä, kun lentokoneet lensivät NY:in kaksoistornien läpi! Se oli hämmäsyttävä näky, ymmärsin, että nyt tapahtuu sellaista, josta jää jäljet maailmanhistoriaan! O_O
Toivotaan, etti uusia samansuuntaisia taphtumia enää tule, mutta kukapa tietää..:?
Muistan, esikoiseni oli ihan pieni. Juuri vuoden täyttänyt. Olin hänen kanssaan yksin kotona ja katsoin uutiskuvia ja mietin että ei tällainen voi olla todellista. Miten sairaita juttuja maailmassa voi muka tapahtua.Surullista.
Olin tekemässä ensimmäisiä kotisivujani ja raksuttelin modeemilla nettiin etsimään jotakin tietoa - ihmettelin, että mikä elokuvamainos sivulle aukeni, kunnes tajusin katsovani uutiskuvaa...
12 kommenttia:
10 vuotta sitten muistan, olin töissä amerikkalaisessa yrityksessä ja autoin amerikkalaista pomoani seuraamaan tapahtumia Suomen netin kautta kun US saitit olivat tukossa. Muistan myös hiljaisuuden kaduilla kun kävelin kotiin, muistan myös että oli aurinkoinen päivä.
5 vuotta sitten... En muista - en blogannut vielä ja ainoa jälki on, että olen tallentanut Muumilaulujen sanat ja ilmoittanut miehelleni sähköpostilla, että hänen tilaamansa tavarat ovat tulleet ja että olin lähdössä viemään Miriamia hoitoon. Ilmeisimmin ei ole ollut vieraita eikä olla oltu reissussa, sillä yhtään valokuvaa ei löydy.
Muistan. Odotin kuopusta ja olin sairaslomalla kotona. Katsoin telkkarista uutisista samaa kuvaa koko ajan: lentokone lentaa torniin ja sitten tulee viela toinen. Mietin, etta millaiseen maailmaan pienokaiseni tulee syntymaan...
Olimme ruskaretkellä lapissa ja juuri silloin Matinlompolossa kun kuulimme hirveästä tapahtumisesta.
Tulimme juuri puolukasta, kun kuulimme hirveät uutiset...
Olin vissiin kotona, ja olin niin järkyttynyt että pelkäsin alkaa nukkumaan, silloin lenteli pimeässä Suomen koneita ristiin rastiin taivaalla heti ,kauheeta!
Olen ollut USA:ssa yhden ainoan kerran; Bicentennial celebration 1776-1976. Kymmenen vuotta sitten olin töissä kun joku huusi, sitten seurattiin tapahtumia Aftonbladetin sivuilta, kellarissa oli pub:in tapainen huone ja siellä oli telkku.
Moi Hannele!
Muistelukset menossa: Katsoin 10v. sitten uskomatonta, suoraa lähetystä teeveestä, kun lentokoneet lensivät NY:in kaksoistornien läpi!
Se oli hämmäsyttävä näky, ymmärsin, että nyt tapahtuu sellaista, josta jää jäljet maailmanhistoriaan! O_O
Toivotaan, etti uusia samansuuntaisia taphtumia enää tule, mutta kukapa tietää..:?
Kotona olin ja katsoin televisiosta uutisia.Oli järkyttävää nähdä toisenkin koneen syöksyvän tornia kohti. Ei unohdu tuo päivä.
Muistan, esikoiseni oli ihan pieni. Juuri vuoden täyttänyt. Olin hänen kanssaan yksin kotona ja katsoin uutiskuvia ja mietin että ei tällainen voi olla todellista. Miten sairaita juttuja maailmassa voi muka tapahtua.Surullista.
Olin ystävän viisikymppisillä, kun se tapahtui.
Muistan sen ana.
Olin tekemässä ensimmäisiä kotisivujani ja raksuttelin modeemilla nettiin etsimään jotakin tietoa - ihmettelin, että mikä elokuvamainos sivulle aukeni, kunnes tajusin katsovani uutiskuvaa...
Sairastin kotona ja olin jo valmiiksi murheen murtama. Tuijotin vaan telkkaria, en alkuun tajunnut, että en katsonut elokuvaa, vaan totisinta totta.
Lähetä kommentti