Kalliolla kukkulalla 810 m² paratiisia. Muutin Turusta Göteborgiin 1971, kirjotan suameks. Lukemisiani ja kirjavihjeitä löytyy täällä.

Omia silkkiäispuun marjoja

Silkkiäispuumme viihtyy kaliollamme ja marjat on makeita.
Tämän mulperipuun nimi on Morus nigra 'Göteborg'.

12 kommenttia:

Una kirjoitti...

Oi hurja miten monipuolinen siun ihana puutarhasi on! <3

Heljä kirjoitti...

En tiennytkään että silkkiäispuun marjat syötäviä. Mukavaa tiistaita!

Risusydän kirjoitti...

Kaikkea ihanaa sieltä sinun puutarhastasi löytyykin!
Siellä leveysasteilla on varmaan kiva kasvatella kaikkia ihanuuksia.
Edellisessä postauksessasi oleva japaninvaahterakin pitää täällä meillä kasvattaa ruukussa ja talvettaa varastossa :( (vaikka ollaan Suomen 1b kasvuvyöhykkeellä)
Iloa tiistaipäivääsi ♥

♥ Hannele på Hisingen kirjoitti...

Una, joskus sanon että puutarhassani on KAIKKEA, jopa puolukka viihtyy turvessa kalliollamme ;)

Heljä, melkein kaikki marjat ovat syötäviä.. Mulperipuun marjat ihan parhaimpia, hilloonkin, on valkosiakin, Englannissa niitä syönyt.

Risusydän, täällä meren lähellä on suuremmat mahdollisuudet, silti aina ei tiedä, jospärjää.

Allu kirjoitti...

Näin Myanmarissa, miten mulperipuusta tehtiin paperia.

♥ Hannele kirjoitti...

Allu, joo, minäkin nähnyt, en ostanut, vähän kallista, kait hyvää taiteilijoille.

Unelma kirjoitti...

Mulperipuu on minulle vieras. Olisipa mukava maistaa marjojasi. :)

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Muluperipuuta en oo täälä viälä rookannukkaa. Mun puun taito on samallaasta ku yhyren kouluni luennootijan. Pitkät kävyt, kuusi. Pitkät neulat, mänty.

sylvi kirjoitti...

Silkkiäis-eli mulperipuu. Luin netistä keskustelupalstalta että suomessakin kasvaa näitä.
tämän puun lehtiä kuulemma syötetään silkkiäistoukille.
Oletko tekemässä silkkiä?

♥ Hannele på Hisingen kirjoitti...

Unelma, tule maistamaan ;)

Äijänkäppyrä, noin mullakin aikaisemmin, mutta nyt olen oppinut enemmän.

Sylvi, noin on, mutta vielä meillä ei ole silkkiäisperhosia ;)

Irene kirjoitti...

Mielenkiintoisen näköinen puu! Marjatkin syötäviä.
En ole Suomessa törmännyt.

♥ Hannele kirjoitti...

Irene, ehkä Turun tiennoilla voisi selvitä, Tukholmasta löytyy joku.