Lukupiirimme Göteborgissa tapaa kerran kuussa pääkirjastossa. Matala maa (Niederungen) on kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajan Herta Müllerin ensimmäinen kirja, lyhyitä novelleja. Se lyhyt ilmaisu sopii hänelle hyvin. Teksti on nasevaa, runollista proosaa. Lyhyitä lauseita ja omakeksimiä sanoja, tunne tulee selville. Hirteishuumori kuultaa käännösten läpi, vaikka onkin vakavaa tekstiä, Leena luki kans.
Laitanpa pikkuhiljaa lukemisiani ja oman mummu-kirjastoni tänne.
5 kommenttia:
Hannele, minäkin kovasti pidin Matalasta maasta ja hänen proosastaan, joka on kuin runoa. innoittavaa oli myös lukea hänen uudissanojaan! Miten niin tänne? Olen koko ajan odottanut, että kirjoittaisit kirjoista enempi. Pitääkö nyt ottaa usi osoite eli se on siis uusi blogi...
Minä olen nyt lukemassa Herta Müllerin Atemschaukel-kirjaa, joka on hänen uusin romaaninsa. Minusta hänen tekstiään on todella mukava lukea, vaikka aiheet ovatkin kamalia. Ehkäpä luen seuraavaksi tuon Matalan maan?
Leena Lumi, ei tartte mennä minnekään uudelle blogille, jotka eivät kirjoista kiinnostuneet,
ei siellä tartte käydä :)
Sauerkraut, tosi, kamalia tärkeitä asioita, mutta iskevästi niistä kertoo. Niitähän kaikkia ei ole suomennettu, melkein mielelluimmin luen ruattiksi. Nyt vähän vertaiin ja on sanottava, että molemmat kääntäjät ovat onnistuneet, jopa niissä Müllerin omakeksimissä sanoissa.
Heräsi kiinnostus... Ja kesälukemisena tykkään lukea tuollaisia lyhyt novellisia kirjoja.
Rita, tosi, usein sopii lyhyet hyvät novellit.
Lähetä kommentti