Kalliolla kukkulalla 810 m² paratiisia. Muutin Turusta Göteborgiin 1971, kirjotan suameks. Lukemisiani ja kirjavihjeitäni löytyy täältä.

En halua hautaa

En halua hautapaikkaa, haluan seurustella nyt. Niin monta yksinäistä vanhusta, ihmisillä ei ole edes aikaa tavata eläviä vanhoja sukulaisia. Haluan että piipahtavat luonani nyt kun elän. Äitinikään ei halua hautaa, ei mieheni, lapsemme samoilla linjoilla. Kotona voi sytyttää vaikka kynttilän, jutella ja muistella. Mielellään yksinkertaiset halvat luomu-hautajaiset.

17 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Luomu-hautajaiset :D

Harakka kirjoitti...

Sellaset mäkin toivon, ei mitään hautoja ollenkaan.
Mut voi vaikka polttaa ja tuhkat sirotella vaikka metsään!

Maija kirjoitti...

Olen samaa mieltä ollaan eläessä yhteyksissä.Kuoleman jälkeen jokainen muistelee jos haluaa sydämessään.

Hannele kirjoitti...

Allu, joo, Ruotsssa keksitty, Koreassa esimerkiksi ovat hyvin kiinnostuneet, pulma monessa maassa. Meidänkin pitäisi enemmän ajatella kiertokulkua.

Harakka, poltto ja tuhkat 90% kaupungeissa.

Merja, niin monet vanhat istuu ihan yksin, kellään ei ole aikaa..

Maireanna kirjoitti...

Mikä Sinulle toi mielleyhtymän nyt haudasta? Nuo lumivallitko? En omia hautajaisia mieti- mutta tuhkauksesta olen puhunut ja sitten poikani viereen.
Mutta, minä elän ja siksi eläköön!
Melkein jokapäivä käy nuoriso ilonani :-)

stansta kirjoitti...

Äitini on samaa mieltä. Ei halua olla vaivaksi kuoltuaan.

isopeikko kirjoitti...

Hyvin ajateltu :) peikosta.

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Anna, oma lapsi tietysti eri. Usein ajattelemme ja juttelemme näistäkin asioista. Ehkä nuo haudat sai taas ajattelemaan, ja kun kuulin että joku puolikipiänä meni haudalle laittamaan puolijäätyneitä kukkia, vaikka ei mitään polkua edes lumessa. Minäkin olen äkillisellä lumipyryllä kesärenkailla lapset takapenkillä yrittänyt ajanut anopin haudalle. En enää... eikä kukaan minunkaan haudalle.

Stansta, noin sanoo minunkin äitini, joka ainoana käy joskus ex-miehen veljen haudalla, kun tämän omilla lapsilla ei ole aikaa.. Me halutaan seurustella NYT.

Isopeikko, juu, parempi käydä jonkun vanhan yksinäisen sukulaisen luona kylässä, kuin juosta haudoilla..

Rita kirjoitti...

Hautausmaa puistosta pidän. Tässä lähellä kilometrin päässä onkin. Mutta haudallakäyntejä en juurikaan harrasta. Jouluaaton iltana on ihanaa pistäytyä, kun niin monet kynttilänliekit kaunistaa maan.

Totta haastat, kyllä meidän eläessämme toinen toisistamme tulee välittää.

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Rita, tosi, vanhat hautausmaat on kivoja rauhallisia paikkoja, minäkin Pyhäinpäivänä tykkään katsella kynttilöitä, mutta omiani muistelen kotona. Niin moni istuu jouluaattonakin yksin.

tuure kirjoitti...

Mutta kyllä minä haluaisin hautaan, sinne sukulaisten viereen. Mummin kotikunnassa on sukuni asunut viisi sataa vuotta, ja minä haluaisin olla osa tätä suurta matkaa - minne johtaneekaan.

Mummini on puhunut tuhkauksesta, ja siitä, että hänen tuhkansa siroteltaisiin mereen - mutta en tiedä päteekö sama enää.

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Tuure, joo, jos on sukulaisia ja perhehauta, niin sehän luonnollista. Mutta nykyään monet muuttavat, kauaskin. Mieheni sukuhautaa ei oikein kukaan ole hoitamassa, kaikilla pitkät matkat, sinne hän ei itse halua. Minä haluan ehdottomati polttohautauksen, ei väli minkä puun alle sirottelee..

Unelma kirjoitti...

Minäkään en halua mitään hautapaikkaa minnekään. Lapset tieävät minne olen toivonut heidän tuhkani vievän.

Pink Links kirjoitti...

Viisaita ajatuksia sinulta!

Minä teini-ikäisenä hoidin ihan ilmaiseksi yksinäisiä vanhuksia ja myös niiden hautoja, joita kukaan muu ei hoitanut ... Nykyään muistan sentään hymyillä melkein jokaiselle vastaantulijalle iästä tai taustoista riippumatta:):)

Itse en hautapaikkaa tarvitse... Minulla on ikuinen paikka mieheni sydämessä:)

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Unelma,minä en välitä edes, mihin tuhka laitetaan. Toivon että paljon seurustellaan lastemme kanssa NYT, ei hautaa tarvitse hoitaa.

Taika, hienosti tehty. Niin paljon yksinäisiä ihmisiä, heistä vähemmän huolehditaan joskus.

Liekki kirjoitti...

En haluaisi minäkään mitään sen kummempaa hautaa. Ja elimenikin luovuttaisin ilomielin tarvitseville.

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Anskukka, tosi, olisin iloinen, jos elimeni voisivat antaa elämää ja iloa vielä jollekin toiselle.