Kalliolla kukkulalla 810 m² paratiisia. Muutin Turusta Göteborgiin 1971, kirjotan suameks. Lukemisiani ja kirjavihjeitä löytyy täällä.

Kalliokiipeilyä

Kaikki neljä lastamme harrastavat kalliokiipeilyä.Kyllähän useat arvasivat että kalliokiipeilijän varusteita nämä,
kallion koloon kiinnitetään nämä haat.Kun on kiivennyt ylös, pitää jonkun sit se köysi tuoda alas.

12 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Tuo on TAKUULLA kivaa!
Minä muuten vain pienimuotoisempaa kiipeilyä tykkään ,siihen ei näillä kallioilla tarvita lisävarusteita, eikä turvalaitteita :D

♥ Hannele kirjoitti...

Seijastiina, joo hyvää treenausta, eikä ikärajaa ole.. Mutta tälläisillä kalliolla tarvitaan varusteet ja käytävä kiipeilykurssi ensteeks.

sylvi kirjoitti...

Ei ole mitään helppoa.
Olen kokeillut kiipeilyä seinää pitkin, hyvinhän se meni, mutta en kalliota.)

Natjale kirjoitti...

Meillä ja mies harrasti aikanaan. Ite oon korkeenpaikan kammonen, joten ei kiitos :D.

Hauskaa, että kaikki tykkäävät samasta harrastuksesta!

Harakka kirjoitti...

Voi juku, ovatpa rohkeita ja taitaviakin!
Mä en kyllä uskaltaisi kiivetä, enkä kyllä enää pystyisi muutenkaan, siihen puoliväliin viimeistään jäisin killumaan!

Hannele kirjoitti...

Sylvi, täytyy keskittyä, monä pelkään korkeeta.

Natjale, miehesihän voisi jatkaa..
Joo, kiva kun sisarukset yhdessä.

Hannele kirjoitti...

Harakka, siksihän nuo turvaköydet :)

Hanne kirjoitti...

En olisi arvannut niiden tarkoitusta.
Kierrän kaukaa kaikki korkeet paikat.
Hienoa silti, että jotkut ovat rohkeita:)

Mayo kirjoitti...

Saan aina sydämentykytystä, kun elokuvia katsoessa joku aina putoaa, mutta sehän onkin vain elokuvaa : ) Taitolaji!

♥ Hannele kirjoitti...

Hanne, itsepäisyydelläkin pääsee korkealle ;)

Mayo, olen tottunut noihin elokuviin.

tia kirjoitti...

Uskallusta ja sitkeyttä tuollainen vatii.

♥ Hannele på Hisingen kirjoitti...

Tia, ja paljon treenausta.